Kiinteiden palloventtiilien ala-akselit: Käytännön kokemusta ja neuvoja rakenteellisten poikkeamien ongelmaan

Kiinteän palloventtiilin alavarsi on usein helposti unohdettu, mutta kalliiksi tuleva osa. Pallon sisuksen pyöriminen tasaisesti ja akselin siirtyminen riippuu usein siitä, onko alavarren kokoa ja keskipistettä hallittu koneistus- ja kokoonpanovaiheissa.

Olemme käsitelleet useita vastaavia ongelmia. Asiakkaalla, jolla on DN500-luokan 600 rakenne, oli selkeä turhautumisen tunne avautumisessa ja sulkeutumisessa. Aluksi epäiltiin toimilaitteen tai kuulan epäkeskisyyttä, mutta purettaessa huomattiin, että alemman akselin asemointiaskeleen heitto oli liian suuri ja laakeripesän välys ylitti suunnitellun arvon, mikä johti koko kuulan keskipisteen siirtymään.

Ala-akselin rakenteellisessa suunnittelussa on suositeltavaa käyttää porrastettua asemointia, ja samalla on oltava selvää, käytetäänkö lopulta olkapään asemointia vai ala-askelman pudotusta. Jos tätä yksityiskohtaa ei ole merkitty selvästi piirustukseen, on helppo asentaa väärä laakeri myöhemmässä kokoonpanossa empiirisen harkinnan perusteella. Tämän puolen osalta käytämme yleensä kuulan akselia keskipisteenä laakerin ylä- ja alareiän vertailulinjan määrittämiseksi ja säädämme sitten asemointirakennetta ylä- ja ala-akselin rakenteen mukaisesti.

Käsittelytekniikassa taottujen kappaleiden karkea työstö on tehtävä päästämällä ne ja sitten kaikkien avainpintojen yhtenäisellä puristus- ja hienosorvauksella. Usein porrasheittoa säädetään 0,03:n tarkkuudella ja koaksiaalisuutta ≤ 0,015. Joissakin liukurakenteissa voidaan tehdä myös sylinterimäistä hiontaa tai nitrausta, erityisesti jos asiakas vaatii projektilta pientä kitkaa tai pitkää käyttöikää.

Vaikka tämä osa ei ole suuri, keskipisteen poikkeaman kertyessä se vaikuttaa koko tiivistysrakenteen vakauteen, erityisesti jos kuulapesä kytkeytyy epäolennaisesti tai rajarakenne on siirtynyt eteenpäin. Suosittelemme, että liitossuunta merkitään selvästi piirustuksiin tai että koko rakennekaavio toimitetaan ennen kokoonpanoa, jotta voimme tehdä interferenssisimulaation etukäteen ja estää myöhemmät uudelleentyöt.